Hyvää alkanutta vuotta 2017 ja tervetuloa lukemaan blogikirjoitustani! Kirjoituksessani käsittelen vuotta 2016 ja luon katsauksen tuleviin suunnitelmiin.

2016

Kevään 2016 päätavoite kohdallani oli Kazanin EM-kilpailut. Kevät meni suunnitellusti, sain hyvän määrän otteluita kansainvälisissä kilpailuissa ja pari hyvää leiritystä ulkomailla. Minut valittiin EM-kilpailuihin ja tällä kertaa pääsin jopa lähtemään sinne ilman suurempia loukkaantumisia.

Itse kilpailut Kazanissa olivat hyvin järjestetyt ja äärimmäisen kovatasoiset, kuten olympiavuonna saattoi odottaakin. Arpa tarjosi ensimmäiselle kierrokselle vastustajakseni Espanjan Nikoloz Sherazadishvilin (2-kertainen U21 MM 2.). Vauhdikkaassa ottelussa löysin keinot espanjalaisen kukistamiseen, ansaiten kahdella waza-arin suorituksella ottelun päättävän ipponin. Toisella kierroksella kohtasin Unkarin Krisztián Tóthin (MM 2.). Tällä kertaa en keksinyt aseita Tóthin kaatamiseen, vaan hän sai tehtyä yukon arvoisen vastaheiton omasta yrityksestäni ja jouduin tunnustamaan hänet paremmaksi täyden viiden minuutin otteluajan jälkeen. Tóth oli lopulta sarjani hopeamitalisti.

Syksyn kisablokki alkoi syyskuussa Tallinnan European Openilla, eli maallikoille tutummin maailmancupilla. Treenikausi ennen blokkia oli mennyt hyvin, kesän intensiivisellä voimakaudella selvästi nousseet voimatasot olivat säilyneet kisablokkia edeltäneestä noin kymmenen kilon kiristelystä huolimatta hyvin ja olin saanut kovia tehoja irti kilpailuihin valmistavan kauden anaerobisissa tehotreeneissä. Olin tiristellyt rasvat hyvissä ajoin pois pitkällä aikavälillä ja erityiselle painonpudotukselle viime hetkillä ennen kilpailuja ei ollut edes tarvetta.

Pari viikkoa ennen Tallinnan kisaa sairastuin poskiontelotulehdukseen ja siitä eteenpäin kisoja edeltävä aika menikin levätessä. Pohdin Tallinnan kisaan osallistumista viimeisiin päiviin asti ja lopulta päätin osallistua kilpailuun, kuitenkin vielä flunssaisena ja hyvin epävarmana omasta kunnosta. Tällä kertaa pakkolepo selvästikin toimi erinomaisena valmistautumisena, sillä ottelin rennon irtonaisesti vailla paineita ja päivän päätteeksi kaulaani ripustettiin urani toinen maailmancup-mitali. Nyt värisuorasta puuttuukin enää kulta. Onnistunut kisa kahden viikon vuodelevon jälkeen sai pohtimaan levon merkitystä ja kilpailuihin valmistautumista enemmänkin.

Tallinnan onnistumisen jälkeen seuraavana oli vuorossa Tampereen European Cup kotiyleisön edessä. Kotona ja ylipäätään kotimaassa otteleminen sekä ennakkosuosikin asema ovat olleet perinteisesti itselleni henkisesti haastavia tekijöitä, mutta tällä kertaa ottelin hyvällä fiiliksellä, nautin joka hetkestä ja lopulta voitin sarjani tavalla, johon olin itsekin hyvin tyytyväinen.

Syksyn kisablokin viimeiseksi kilpailuksi olin judoliiton kalenterista poiketen valinnut Glasgow’n European Openin. Syy sooloilulleni oli se, että mielestäni Continental Open -tason kilpailut ovat juuri sitä tasoa, jolla minun tulisi kilpailla ja mielestäni maailmanranking-pisteiden kerryttäminen hyvissä ajoin ennen seuraavan olympiakarsinnan alkua on tärkeää. Liiton kalenterissa oli syksylle tarjolla Tallinnan lisäksi vain European Cup -kilpailuja, joten päätin pitää oman pääni ja lähteä Skotlantiin mittelöimään.

Kuntoni oli hyvä, kuten edeltävät kisat olivat osoittaneet ja valmistautuminen oli sujunut moitteettomasti. Johtamani ensimmäisen ottelun viimeisillä sekunneilla kuitenkin epäonnistuin ja kisa oli osaltani ohi. Glasgow oli oiva osoitus siitä, että erityisesti lajissa, jossa ottelun ratkaisu voi tapahtua sekunnin murto-osan erehdyksen seurauksena, on mahdollista, että häviää ilman mitään erityistä syytä. Tällöin epäonnistumiseen on turha jäädä roikkumaan. Viikon loma Skotlannissa kisan jälkeen toimikin hyvänä siirtymäkautena. Skotlannissa valmentajana, hierojana, fysioterapeuttina, urheilupsykologina, matkanjohtajana ja yleisestikin vain johtajana toimi tyttöystäväni PT “Talkkuna” Talaja, joka suoriutui tehtävistään erityismaininnan arvoisesti.

Kun tyttöystävä nyt tuli mainittua, niin on pakko todeta, että vuotta 2016 en voi ohittaa mainitsematta, että löysin uskomattoman hienon ihmisen (vain ja ainoastaan maailman parhaan) elämääni. Muistan, kuinka jo pikkupoikana kuulin kansainvälisellä tasolla penkkiurheilevan vaarini useaan otteeseen toteavan, kuinka parisuhteet usein pilaavat lupaavat urheilu-urat. Ainakin omalla kohdallani asia on ollut päinvastoin ja minulla on jatkuva korvaamaton tuki lähelläni. Urheilu on siis kivaa ja kotiasiat kunnossa!

Loppuvuodesta kävimme vielä parin viikon harjoitusleirillä Pariisissa. Tämäkin reissu oli itsenäisesti ilman valmentajia järjestetty ja toteutettu. Noin viikko ennen Pariisin leiritystä minulla alkoivat taas flunssan oireet. Jouduin olemaan sivussa treeneistä ennen reissua, mutta Pariisissa pystyin taas harjoittelemaan, vaikkakin hieman puolikuntoisena. Leirin jälkeen pystyin harjoittelemaan normaalisti kotona vielä viikon, mutta jälleen flunssan oireet, epämääräinen väsymys, huonot yöunet ja levossakin korkeat sykkeet pakottivat minut uudestaan lepoon ja lääkärin tutkimuksiin. Minulla todettiinkin mykoplasma, joka esti normaalin harjoittelun koko loppuvuoden ajan.

 2017

Vuosi 2017 oli tarkoitus aloittaa perinteisellä Itävallan Mittersillin Olympic Training Center –leirillä, mutta sairastelun vuoksi vielä viikko ennen leiriä oli epäselvää, pystyisinkö osallistumaan tälle erittäin tärkeälle leirille. Onnekseni kuitenkin viimeisellä viikolla ennen leiriä sain tehtyä kovat testiharjoitukset ilman epäterveellisiä tuntemuksia ja pääsin lähtemään Alppi-ilmastoon painimaan. Mittersillin leiri oli erittäin onnistunut, sain kovia treenimatseja maailman huippujen kanssa ja mikä tärkeintä, sain varmuuden omasta judostani takaisin onnistuneiden treenimatsien myötä.

Kevään päätavoitteena on tänäkin vuonna EM-kilpailut, jotka järjestetään tällä kertaa Varsovassa. Tätä ennen tarkoitus on kilpailla Portugalin European Openissa, legendaarisessa Pariisin Grand Slamissa sekä Katowicen European Openissa. Maajoukkueleirien lisäksi kutsuvat Pariisin Grand Slamin leiri sekä Unkarissa järjestettävä Tatan Olympic Training Center -leiri.

Syksyllä on tarkoitus potkaista käyntiin Judoliiton Tokio-projekti, johon minut juuri valittiin neljän muun suomalaisen judokan kanssa. Projektin tarkoitus on mahdollistaa Tokion olympialaisten kannalta potentiaalisten urheilijoiden erittäin runsas kansainvälinen leiritys. Odotan mielenkiinnolla projektin kehittymistä ja käytännön toteutusta.

Auf Wiedersehen Itävallan Mittersillistä!

Urheiluakatemiamme ravitsemusasiantuntija Anna Ojala vieraili Floridassa Aleksander ”Sasha” Barkovin luona.

Teksti: Henriikka Hiilloskorpi

NHL-joukkue Florida Panthersissa pelaava tamperelaisjääkiekkoilija Alexander Barkov tietää, että ravitsemuksella on suuri merkitys urheilu-uralla menestymisen kannalta. Ravitsemusasiantuntijamme Anna Ojala tapasi Barkovin Floridassa.

Floridassa aurinko paistaa ympäri vuoden, mutta jääkiekkoilija Alexander Barkov suuntaa joka päivä hyvillä mielin jäähallin uumeniin. Huippu-urheilijan arki on rytmitetty täysin treenien ja pelien ympärille. Barkovilla saattaa olla viikossa jopa 4 peliä. Pelien ja joukkueen omien treenien lisäksi hän tekee vielä omatoimisia harjoituksia. Florida Panthersin kotijäähallin käytävillä huoltojoukot kehuvat Barkovia jopa joukkueen ahkerimmaksi harjoittelijaksi.

Kovan harjoitus- ja pelirytmin ohessa oikeanlaisen ravinnon merkitys on elintärkeä. Huippukiekkoilijan pitää syödä paljon, jotta jaksaa, mutta oikeita asioita, jotta suorituskyky pysyy huipussaan.

Barkov kokee, että on saanut jo kotoaan hyvän opastuksen ravitsemuksen suhteen. Äiti osasi valmistaa terveellistä ruokaa, eikä tarjolla ollut useinkaan epäterveellisiä jälkiruokia. Barkov uskoo, että koska ravitsemus on ollut jo nuoresta asti kunnossa, hänen ei ole tarvinnut myöhemmin urallaan opetella urheiluravitsemuksen perusasioita.

Jos ravitsemuksen suhteen tulisi ongelmia, joukkueen puolesta olisi aina mahdollista saada siinä neuvoa. Barkovin mukaan jääkiekkopiireissä ollaan hyvin tietoisia ravitsemuksesta, ja hän on oppinut esimerkiksi, että millaisia eroja aterioissa kannattaa olla peli- ja vapaapäivinä. Suuressa joukkueessa Barkov on myös huomannut, että yksilöllisiä eroja ravinnon suhteen on paljon.

– Jotkut eivät liho, vaikka mitä söisivät, kun taas toiset lihovat pelkästään katsomalla ruokaa.

Suurin osa aamupaloista ja lounaista huolehditaan Barkovin joukkueen puolesta joko jäähallilla tai pelireissuilla hotellilla. Illalliset ovat kuitenkin jokaisen omalla vastuulla.

– ­­On tärkeää, ettei syö liikaa epäterveellistä ruokaa. Sen osaavat kaikki huolehtia itse. Ja jos ei osaa, niin sitten oppii omista virheistään, kun ei pääse jäällä niin nopeasti ja kevyesti kuin ennen, Barkov sanoo.

Nuorille jääkiekkoammattilaisen urasta haaveileville Barkovilla on ravitsemuksen suhteen yksinkertainen neuvo, joka jokaisen pelaajan kannattaa opetella ajoissa: oppia syömään mahdollisimman terveellisesti, jotta lihakset kasvavat ja jaksaa harjoitella ja pelata.